tiistai 12. joulukuuta 2017

Olan yli menevä virkattu avainnauha - ohje

Ajatuksissa oli tänäkin vuonna tehdä blogiin joulukalenteri. Onneksi älysin luovuttaa, sillä jouluaskareita tuntuu riittävän ilmankin. Ehkäpä ensi vuonna osaan valmistella asian riittävän ajoissa ja saisin viimein haaveilemani kalenterin tehtyä. Tätä ohjetta en kuitenkaan malta säästää ensi vuoteen asti. Pääsette vielä halutessanne virkkaamaan avainnauhoja pukinkonttiin =)

Olen nähnyt ohjeen tekemiseen  ja mallin pohtimiseen vaivaa, joten ethän ystävällisesti tee ohjeellani virkattuja avainnauhoja myyntiin.

Olen jo aiemmin julkaissut ohjeen virkattuun avainnauhaan. Tämä ohje pohjautuu siihen, mutta on kuitenkin erilainen, sillä kyseessä on olan yli laitettava avainnauha.

Minä käytin lankana Achor Frecciaa ja koukun kokona 2. Olen löytänyt tätä lankaa ainakin Prismasta, mutta jos olen halunnut enemmän värivaihtoehtoja, olen tilannut Lankaideasta.



Virkkaa aluksi kymmenen ketjusilmukkaa.


Yhdistä ketjusilmukat ympyräksi piilosilmukalla. 


Virkkaa ketjusilmukka ja sen jälkeen 20 pylvästä ympyrään. 


Yhdistä pylväät piilosilmukalla ja virkkaa lisäksi 9 piilosilmukkaa, niin että siirryt ympyrän toiselle puolelle. Virkkaa kymmenen ketjusilmukkaa. 


Yhdistä ketjusilmukkarivi piilosilmukalla alimpaan ketjusilmukkaan. 


Virkkaa jälleen ketjusilmukka ja 20 pylvästä ympyrään. Yhdistä piilosilmukalla ja virkkaa vielä 9 piilosilmukkaa, jotta olet ympyrän päällä. 


Jatka samoin, kunnes olet virkannut 11 ympyrää. Voit toki vaihdella ympyröiden määrää sen mukaan kuinka pitkän nauhan haluat tehdä. Tee kuitenkin pariton määrä.

Kun sinulla on haluamasi määrä ympyröitä, virkkaa yhdistävän piilosilmukan jälkeen 14 piilosilmukkaa. Näin päädyt ympyrän yläkulmaan. 


Jos olet virkannut avainnauhan aiemmalla ohjeellani, mennään seuraavaksi vähän sen mukaan. Eli virkkaa 8 ketjusilmukkaa. 


Yhdistä piilosilmukalla. 


Tee 14 kiinteää silmukkaa ympyrään. Virkkaa seitsemän piilosilmukkaa, niin että olet pikkuympyrän päällä. 

Tässä vaiheessa olen näemmä kyllästynyt kuvaamaan, mutta homma jatkuu samaan tyyliin, joten pysytte varmasti kärryillä. Virkkaa pikkuympyröitä niin kauan, että nauhasta tulee haluamasi pituinen. Itse tein 66. 

Kun mittaa on tarpeeksi, yhdistä pikkuympyräketju toisen pään isoon ympyrään, sisempään puoleen, kolmella piilosilmukalla.


Virkkaa vielä neljä piilosilmukkaa, jotta päädyt ison ympyrän toiseen laitaan (ulompi). 



Sitten jatketaan taas samaa eli kahdeksan ketjusilmukkaa, yhdistä piilosilmukalla. Virkkaa 14 kiinteää silmukkaa pikkuympyrään ja seitsemän piilosilmukkaa, jotta olet ympyrän päällä. Tätä niin kauan, kunnes pikkuympyröitä on yhtä paljon kuin edellisessä pötkössä. Minun nauhassani 66. 

Yhdistä pikkuympyräketju siihen isoon ympyrään, josta lähdit tekemään ensimmäiset pikkuympyrät, ulompaan laitaan. 


Nyt itse nauhan osuus on valmis. Virkkaa lopuksi lukolle kiinnitys. Isoja ympyröitä on pariton määrä, joten ota työn alle niistä keskimmäinen. Minun nauhassani siis tämän ympyrän molemmille puolille jää viisi isoa ympyrää. 

Virkkaa isoon ympyrään neljä piilosilmukkaa. Tee ketjusilmukka ja neljä kiinteää silmukkaa. Toista tämä neljä kertaa. Ota lukko, sujauta virkattu pötkylä läpi ja virkkaa tai ompele kiinni. 

Lopuksi voit koristella avainnauhan helmillä. 


Tämä sininen on mallina hieman pidemmästä nauhasta. 




Mikäli ohjeessa on epäselvyyttä, kysykää rohkeasti apua!


- Riikka

torstai 30. marraskuuta 2017

Joulukalenteri veljenpojalle

Askartelin veljenpojalle joulukalenterin.


Kivat numeroidut pyykkipojat, vihreät paperipussit ja ruskeissa pusseissa olevat tarrat löysin Tigerista. Muut pussit löytyi omista kaapeista. Laitoin pusseihin mm. Lego-ukkoja, jalkapallokortteja, karkkia ja kyniä.

Jotain tein itsekin.


Pipossa on silityskalvosta tehdyt heijastimet. Piti tehdä samaan tyyliin trikootumput, mutta aika ei riittänyt. Mihin se aina katoaakin?

Mukavaa joulukuuta!

- Riikka

tiistai 14. marraskuuta 2017

Uudet työvaatteet

Sain pitkästä aikaa ommeltua ja lisäksi sellaista, mikä on ollut suunnittelulistalla jo pitkään. Tilasin vuosi sitten Verson Puodilta kivan näköistä kangasta, mutta en keksinyt mitä siitä tekisin. Äiti sanoi, että voisi sopia hameeksi. Siitähän se ajatus sitten lähti. Kyseessä on kuosi nimeltä Palttina ja kangas on mukavan paksua joustocollegea. Kuosin on suunnitellut Elisa Tuohimaa.


Hameen kaavaksi otin alaosan Suuri Käsityö 5-6/2015 maksimekkokaavasta.


Paidan pitsikauluksen olen tilannut Majapuulta ja trikookangas on Jyväskylän kangaskaupasta. Kaavana käytin Ottobre 2/2015 lehden Optic Flowers -mekon yläosaa.


Viikonloppuna onkin Kädentaitomessut Tampereella. Kuka aikoo lähteä? Minä lähden käymään siellä sunnuntaina ja aikomus olisi hankkia ainakin merinovillakangasta ja Jujunan kerrastokaavat. Ehkä nähdään?

- Riikka

torstai 2. marraskuuta 2017

Tyttökoruja

Olin aiemmin askarrellut yhden tyttökorun ja sen tiimoilta eräs tuttavani tilasi kolme vastaavaa. Näihin sain tehtyä hieman "tuotekehitystä", sillä keksin miten osat saa asettumaan toisiinsa paremmin.


Lukko on magneettilukko, joka varmasti sopii lapsillekin hyvin.


Aluksi suunnittelin, että laitan käsiin ja jalkoihin samanlaiset helmet. Nuo ovaalit helmet eivät olisi riittäneet, joten valitsin käsiin valkoiset sydämet. Ne sopivatkin kivasti, näyttävät ihan räpylöiltä.



Mukavaa marraskuuta!

- Riikka

perjantai 29. syyskuuta 2017

Heijastavia koruja / käsilaukkukoruja

Sain jo aikaa sitten yrityksestä Valolat näytepakkauksen heijastavia pisaroita. Kevät eteni, illat piteni ja kesäkin tuli eikä tarvetta heijastimille ollut. Nyt kun aamut ja illat pimenevät ja alkaa olla tarve heijastimille, sain viimein tartutuksi toimeen ja askarrelluksi jo valmiiksi suunnittelemani korun.

Itselleni askartelin lenksumallisen heijastinkorun. Tai miten sitä nyt kuvailisi.



Kun vauhtiin pääsin ja koska pisaroita jäi, innostuin tekemään pari muutakin heijastavaa käsilaukkukorua. Ensin ryhmittelin pisarat sopiviksi väripaketeiksi ja hetken niitä pöydällä pyöriteltyäni keksin mitä teen.




Hohdokasta viikonloppua!

- Riikka

perjantai 15. syyskuuta 2017

Ystävänpäiväsukat

Vuoden alussa minulla oli yhtä aikaa kahdet sukat tekeillä. Näissä ystävänpäiväsukissa kesti vähän kauemmin. Hitaasti hyvä tulee. Ystävänpäiväsukat oli Niina Laitinen desingnin kal-projekti, jossa oli määrä saada sukat valmiiksi ystävänpäiväksi. Kal-projektissa julkaistaan pätkä ohjetta päivässä eli kai sitä voisi ajatella someajan yhteisölliseksi neulomiseksi. Näitä Niina Laitisen kal-projekteja on Facebookissa Taimitarha -ryhmässä. Huomenna onkin alkamassa uusi. Kovasti kutkuttaisi ryhtyä neulomaan mukana, mutta tällä kertaa jätän väliin. Yhdet sukat on paraikaa puikoilla ja pitää pikkuhiljaa alkaa ajatella joululahjojakin.

Usein on kiva vaihdella värejä erilaisiksi mitä ohjeessa on. Tässä otin kuitenkin ohjeen mukaiset värit; harmaata, valkoista ja pinkkiä. Harmaa ei ole omin värini, mutta käy näihin ihanasti.






Lanka on Novitan Nallea. En ollut siitä aiemmin neulonut ja aluksi tuntui hankalammalta kuin paksumpi Seitsemän veljestä. Kirjoneuleesta meinasi tulla niin tiukkaa, ettei jousta lainkaan. Kyllä se siitä sitten, kun vauhtiin pääsin.

Sydämellistä viikonloppua!

- Riikka

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Väritoive onnistui...

... mikään muu sitten ei.

Veljenpoika tarvitsi äitinsä mukaan pussin puhelinta varten. Kyselin lempivärejä ja poika kertoi niiden olevan sininen ja vihreä. Minulla oli Ommellisen Lacepath -joustocollegea kaapissa. Arvelin, että se olisi mieleistä, koska hän on aina pitänyt raitakuoseista. Paikallisesta käsityöliikkeestä löytyi lyhyitä vetoketjuja vaaleansinisenä, joten ne saivat luvan sopia kuosin kanssa. Ja ihan kivasti sopivatkin. Eräästä Facebookin ompeluryhmästä kyselin neuvoa, että tuleeko kaulaan laitettavasta kännykkäpussista toimiva, jos sen tekee joustavasta kankaasta. Sain hyvät neuvot laittaa pussiin vahva tukikangas tai vastaava. Löysin varastostani Tyyne-Esterin joulukalenterista tullutta volyymivälimateriaalia. Kaikki hyvin tähän asti.

Suunnittelin pussin niin, että sivulle tulee tasku, johon voi laittaa esimerkiksi kolikoita. Kännykän sen sijaan voi sujauttaa pussiin pussin päältä. Vetoketjuja en ole ommellut kovin paljoa, joten se vähän jännitti. Hienosti onnistuin kuitenkin. Tässä vaiheessa jo vähän hymistelin innoissani, että hyvinhän tämä menee.

Kun pussi oli kaulanauhaa vaille valmis, tajusin, että sivutaskusta menee kaikki suoraan vuorin väliin. Mies sai taas pyöritellä silmiään, kun kiroilin ja raivosin itsekseni. On niin ärsyttävää, että aivoistani tuntuu puuttuvan kokonaan avaruudellisen hahmottamisen lohko. En vaan kerta kaikkiaan osaa mielessäni kuvitella miten palaset pitää laittaa, että menisi niin kuin Strömsössä.

En viitsinyt purkaa, kun ompeleet oli volyymimateriaalissakin. Niinpä korjailin jälkikäteen ja ryttymyttyä siitä seurasi. Tulos oli superruma, mutta pitäähän näitä epäonnistumisiakin välillä esitellä. Saattaa olla, että en anna periksi, vaan yritän vielä joskus uudelleen. Ennen sitä pitää kuitenkin hengitellä rauhassa.


- Riikka

maanantai 11. syyskuuta 2017

Lusikkakorukurssin satoa

Keväällä olin Hannan kanssa Taitokeskuksen betonikorukurssilla. Heti kurssin päätyttyä ilmoittauduimme lusikkakorukurssille. Ne ovat olleet kovin suosittuja, mutta onneksi saimme paikat elokuun kurssille. Pari viikonloppua sitten hujahti lauantai ja sunnuntai nopeasti, vaikka päivät alkoivat kymmeneltä ja päättyivät viideltä.

Opettaja taisi kurssin aluksi sanoa, että älkää sitten valitko ensimmäiseksi sitä jykevintä lusikkaa. Ja mitäs minä teinkään... Väänsin kaksi tuntia kaunista, mutta kovin taipumatonta lusikkaa. Onneksi tajusin antaa periksi, saa se onneton kappale päätyä vaikka lusikoiden hautausmaalle.



Taivuttamiseen kuitenkin jämähdin, sillä tein samalla tekniikalla useamman korun.


Toinen näistä päätyi viime viikonloppuna pakettiin, sillä ystäväni vietti syntymäpäiviään. Kurssille viemäni lusikat olivat kaikki alpakkaa, joten ostin kurssilta yhden sievän hopeisen lusikan. Tämäkin päätyy varmasti jossain vaiheessa lahjaksi.


Sahaaminen ei ole lempipuuhaani. Pelkään aina, että sahan terä paukahtaa poikki. Haasteet on tehty voitettaviksi, joten päätin tarttua sahaankin. Superhieno ei sahauksesta tullut, mutta hyvin tuo taivutettu varsi hämää.


Vasarallakin oli mukava mätkiä menemään. Pari lusikanpesää hakkasin lyttyyn ja sahasin varren irti. Toiseen koruista laitoin varren lusikanpesän päälle.


Halusin kokeilla myös kirjaimien hakkaamista koruun. Jännitti, että miten saan tekstin onnistumaan, koska testikappaleeseen tuntui koko ajan tulevan varjokuvia eli kirjain heilahti vasaraa iskiessäni. Ihan mukavasti kuitenkin onnistuin.


Yhden sormuksenkin tein.


Sekä yhdet korvikset.


Muokkasin myös vähän markan ja pennin kolikoita. En uskaltanut niitä itse porata, joten esittelen ne myöhemmin, kunhan saan miehen avustamaan poraamisessa.

Mitäs tykkäätte? Onko ideoita mitä tekisin, jos vielä päädyn uudelleen vastaavalle kurssille?

- Riikka

tiistai 29. elokuuta 2017

Sininen ja valkoinen

Tämä avainnauhahan voisi olla minun Suomi 100 -tuote, kun on niin osuvat värit. Työkaverini pyysi jo ennen kesälomaani virkkaamaan hänelle avainnauhan. Tekeminen hieman kesti, koska tilauksessa oli kaksi muutakin virkattua nauhaa. Ne olivat sellaisia olan yli heitettäviä avainnauhoja eli reilusti pidempiä. Niiden jälkeen piti tehdä välillä vähän muutakin, kun meinasi pallukoiden virkkaaminen alkaa kyllästyttämään. Näihin pidempiin nauhoihin teen vielä ohjeen myöhemmin tänä vuonna.


Ompelin sinisiin kohtiin kirkkaita helmiä ja valkoisiin kohtiin sinisiä helmiä.



- Riikka

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Vielä on kesää jäljellä!

Heippa vaan lukijat!

Päätimme hieman uudistaa blogiamme ja hylätä "alablogin". Niinpä jatkossa kaikki käsityömme löytyvät tämän blogin takaa. Ratkaisu tuntui itselle yksinkertaisemmalta ja toivottavasti se on sitä myös teille rakkaat lukijat. Ehkäpä blogi myös hieman piristyy monipuolistumisen myötä. Olisi kiva kuulla mitä mieltä olette tästä muutoksesta =)

Alablogia ei enää päivitetä, mutta vanhat käsityöt löytyvät sieltä tarvittaessa edelleen.

Tähän ensimmäiseen päivitykseen saankin laitettua ompelua ja koruilua. Tilasin alkukesästä Kuosiverstaalta kesäkassin eli yllätyskankaita. Yksi kankaista oli Vuokko -joustocollegea. Kangas oli mielestäni tarkoitettu hameeksi.


Paidan kangas on Ommelliselta ja kaavana Jujunan Hanna. Pitsi on Majapuulta.



Lapsuudenkotini on vanha kansakoulu, joka on iältään 100 vuotta. Isä löysi vintiltä tapetteja, jotka lienevät yhtä vanhoja. Nappasin itselleni pienet palaset.


Tapetit nähdessäni ajattelin, että näistä voisi saada kivoja kapussikoruja. Ja tämä yksi käy mainiosti Vuokko -kankaan kanssa!


- Riikka