tiistai 14. marraskuuta 2017

Uudet työvaatteet

Sain pitkästä aikaa ommeltua ja lisäksi sellaista, mikä on ollut suunnittelulistalla jo pitkään. Tilasin vuosi sitten Verson Puodilta kivan näköistä kangasta, mutta en keksinyt mitä siitä tekisin. Äiti sanoi, että voisi sopia hameeksi. Siitähän se ajatus sitten lähti. Kyseessä on kuosi nimeltä Palttina ja kangas on mukavan paksua joustocollegea. Kuosin on suunnitellut Elisa Tuohimaa.


Hameen kaavaksi otin alaosan Suuri Käsityö 5-6/2015 maksimekkokaavasta.


Paidan pitsikauluksen olen tilannut Majapuulta ja trikookangas on Jyväskylän kangaskaupasta. Kaavana käytin Ottobre 2/2015 lehden Optic Flowers -mekon yläosaa.


Viikonloppuna onkin Kädentaitomessut Tampereella. Kuka aikoo lähteä? Minä lähden käymään siellä sunnuntaina ja aikomus olisi hankkia ainakin merinovillakangasta ja Jujunan kerrastokaavat. Ehkä nähdään?

- Riikka

torstai 2. marraskuuta 2017

Tyttökoruja

Olin aiemmin askarrellut yhden tyttökorun ja sen tiimoilta eräs tuttavani tilasi kolme vastaavaa. Näihin sain tehtyä hieman "tuotekehitystä", sillä keksin miten osat saa asettumaan toisiinsa paremmin.


Lukko on magneettilukko, joka varmasti sopii lapsillekin hyvin.


Aluksi suunnittelin, että laitan käsiin ja jalkoihin samanlaiset helmet. Nuo ovaalit helmet eivät olisi riittäneet, joten valitsin käsiin valkoiset sydämet. Ne sopivatkin kivasti, näyttävät ihan räpylöiltä.



Mukavaa marraskuuta!

- Riikka

perjantai 29. syyskuuta 2017

Heijastavia koruja / käsilaukkukoruja

Sain jo aikaa sitten yrityksestä Valolat näytepakkauksen heijastavia pisaroita. Kevät eteni, illat piteni ja kesäkin tuli eikä tarvetta heijastimille ollut. Nyt kun aamut ja illat pimenevät ja alkaa olla tarve heijastimille, sain viimein tartutuksi toimeen ja askarrelluksi jo valmiiksi suunnittelemani korun.

Itselleni askartelin lenksumallisen heijastinkorun. Tai miten sitä nyt kuvailisi.



Kun vauhtiin pääsin ja koska pisaroita jäi, innostuin tekemään pari muutakin heijastavaa käsilaukkukorua. Ensin ryhmittelin pisarat sopiviksi väripaketeiksi ja hetken niitä pöydällä pyöriteltyäni keksin mitä teen.




Hohdokasta viikonloppua!

- Riikka

perjantai 15. syyskuuta 2017

Ystävänpäiväsukat

Vuoden alussa minulla oli yhtä aikaa kahdet sukat tekeillä. Näissä ystävänpäiväsukissa kesti vähän kauemmin. Hitaasti hyvä tulee. Ystävänpäiväsukat oli Niina Laitinen desingnin kal-projekti, jossa oli määrä saada sukat valmiiksi ystävänpäiväksi. Kal-projektissa julkaistaan pätkä ohjetta päivässä eli kai sitä voisi ajatella someajan yhteisölliseksi neulomiseksi. Näitä Niina Laitisen kal-projekteja on Facebookissa Taimitarha -ryhmässä. Huomenna onkin alkamassa uusi. Kovasti kutkuttaisi ryhtyä neulomaan mukana, mutta tällä kertaa jätän väliin. Yhdet sukat on paraikaa puikoilla ja pitää pikkuhiljaa alkaa ajatella joululahjojakin.

Usein on kiva vaihdella värejä erilaisiksi mitä ohjeessa on. Tässä otin kuitenkin ohjeen mukaiset värit; harmaata, valkoista ja pinkkiä. Harmaa ei ole omin värini, mutta käy näihin ihanasti.






Lanka on Novitan Nallea. En ollut siitä aiemmin neulonut ja aluksi tuntui hankalammalta kuin paksumpi Seitsemän veljestä. Kirjoneuleesta meinasi tulla niin tiukkaa, ettei jousta lainkaan. Kyllä se siitä sitten, kun vauhtiin pääsin.

Sydämellistä viikonloppua!

- Riikka

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Väritoive onnistui...

... mikään muu sitten ei.

Veljenpoika tarvitsi äitinsä mukaan pussin puhelinta varten. Kyselin lempivärejä ja poika kertoi niiden olevan sininen ja vihreä. Minulla oli Ommellisen Lacepath -joustocollegea kaapissa. Arvelin, että se olisi mieleistä, koska hän on aina pitänyt raitakuoseista. Paikallisesta käsityöliikkeestä löytyi lyhyitä vetoketjuja vaaleansinisenä, joten ne saivat luvan sopia kuosin kanssa. Ja ihan kivasti sopivatkin. Eräästä Facebookin ompeluryhmästä kyselin neuvoa, että tuleeko kaulaan laitettavasta kännykkäpussista toimiva, jos sen tekee joustavasta kankaasta. Sain hyvät neuvot laittaa pussiin vahva tukikangas tai vastaava. Löysin varastostani Tyyne-Esterin joulukalenterista tullutta volyymivälimateriaalia. Kaikki hyvin tähän asti.

Suunnittelin pussin niin, että sivulle tulee tasku, johon voi laittaa esimerkiksi kolikoita. Kännykän sen sijaan voi sujauttaa pussiin pussin päältä. Vetoketjuja en ole ommellut kovin paljoa, joten se vähän jännitti. Hienosti onnistuin kuitenkin. Tässä vaiheessa jo vähän hymistelin innoissani, että hyvinhän tämä menee.

Kun pussi oli kaulanauhaa vaille valmis, tajusin, että sivutaskusta menee kaikki suoraan vuorin väliin. Mies sai taas pyöritellä silmiään, kun kiroilin ja raivosin itsekseni. On niin ärsyttävää, että aivoistani tuntuu puuttuvan kokonaan avaruudellisen hahmottamisen lohko. En vaan kerta kaikkiaan osaa mielessäni kuvitella miten palaset pitää laittaa, että menisi niin kuin Strömsössä.

En viitsinyt purkaa, kun ompeleet oli volyymimateriaalissakin. Niinpä korjailin jälkikäteen ja ryttymyttyä siitä seurasi. Tulos oli superruma, mutta pitäähän näitä epäonnistumisiakin välillä esitellä. Saattaa olla, että en anna periksi, vaan yritän vielä joskus uudelleen. Ennen sitä pitää kuitenkin hengitellä rauhassa.


- Riikka